perjantai 8. marraskuuta 2013

Vuoden 2013 käsityötavoite, viikko 40.

Mulla on sydämessä aivan erityinen sopukka eräälle hurmaavalle pikkumiehelle. 
Tämä pikkumies on mun ihana siskonpoika, jota oon hänen kahden isoveljensä lisäksi hoitanut heidän kotonaan silloin, kun tämä herra oli vielä paljon nykyistä pienempi mies. Tämä rakkaus täyttää pian jo hurjat kahdeksan vuotta ja on mun kaikista rakkaista siskojenlapsista se pikkuisin.

Jo useampana syksynä/talvena on tainnut pienen herran suunnalta tulla toive, että josko Ansku-täti neulois lapaset käsiä lämmittämään. Niin tuli tänäkin syksynä. Mummun ja papan kautta ilmoitettiin, että jälleen on tilaus tehty ja kaupasta täytyy ostaa punaista ja mustaa lankaa. Vaikka pappa meinasikin muistaa väärin ja puhui sinisestä ja mustasta. Onneksi puhelu kauppareissulla pikkumiehen äidille pelasti tilanteen ja ostoskoriin saatiin oikeat langat. 

Eihän se auttanut kuin alkaa tuumasta toimeen Kun näin tärkeä työtilaus on tehty, ei auta laiskotella. 

Satuin ensimmäisen lapasen tekovaiheessa olemaan kotopuolessa päin ja vierailemaan pikkumiehen kotona. Kovin mallailtiin lapasen alkua käteen ja tultiin siihen tulokseen, että kyllä siitä hyvä tulee! Sain luvan tehdä työn loppuun ja pian sainkin postittaa pikkumiehelle pehmoisen paketin.





Ne on niin kaikella rakkaudella tehty, että kyllä niitten häätyy pakkasella sormia lämmittää. 

Ja kyllä, tätä kirjoittaessa ikävä kasvoi ihan valtavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä merkki käynnistäsi.